Lundbergin ajaton ja vangitseva romaani Jää enteilee alusta saakka jotain, ehkä jään olomuodon kaltaista muutosta tai uhkaa. Lieko kyse jään murtumisesta kevään voiman alla kohti vapautta - vai onko kyse jostain peruuttamattomammasta ja lopullisesta?
Lundbergin "konstailemattomasti" (Tarja Halosen sanoin) kuvaama saaristolaiselämä on kovaa mutta hyvää. Tehdään työtä ja luodaan ihmissuhteita. Uuden papin perhekin uhkuu elämää ja toimeliaisuutta, mutta niin kuin aina, ihmiselämän onni on kovin haurasta ja katoavaa. Vain muistot jäävät eloon.
Lundbergin Jää on vaatimaton mutta silti suuri vanhanajan romaani, jonka lukemista lämpimästi suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti