Kun on tämä aika vuodesta,
Miehelle tulee hinku jonnekin.
Minä beesaan.
Tänä vuonna menemme Kreetalle;
minulla on pari ylimääräistä lomapäivääkin.
En kyllä kehtaa sanoa, minkä vuoksi.
No, "20 vuoden palveluksesta".
On siinäkin palkitsemisen syy:
ollut paikalla,
ei älynnyt lähteä muuallekaan.
Joka tapauksessa lauantaina pitäs olla lähdössä,
eikä mitään tietoa,
minkälaiseen paikkaan on menossa.
Ehkä valmistautumattomuus on hyväksi;
kun ei ehdi odottaa,
ei tule pettymyksiäkään.
Aina yllättyy iloisesti.
Lapset nauravatkin,
että Mamalla aina viimeksi tehty matka
on se paras matka.
Mies nappasi passini mukaansa
(hukkaan sen kuulemma muuten kuitenkin :)
ja komensi pakkaamaan,
kun itse on puolimatkassa perjantaina valmiina.
Heittelin laukkuun alusvaatteita,
kahdet mukavat pitkät housut
ja viisi puseroa.
Pieni käsilaukku ja roksit seuraavat mukanani,
kun itse lähden matkaan.
Niin ja rahakukkaro ja lääkepussi ja meikkipussi.
Kymmenien vuosien kokemuksella voin sanoa,
ettei yökerhokamoille meillä ole tarvetta.
Iltaisin ollaan kymmeneltä punkassa.
Joskus on palattu syyslomalta kesäkamppeissa
kahlaamaan lumessa.
Nyt näyttää vielä lämpimältä ja värikkäältä.
No, talvirenkaat on ainakin vaihdettu.
pääkallosieni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti