Syvällisen pohdinnan jälkeen olen oppinut olemaan nipottamatta
ja uuvuttamatta juhlien aikaan liiaksi itseäni.
Useinhan käy niin, että kaikki valmistelut jäävät naisten harteille,
jolloin nainen uuvahtaa ja kiukkuaa.
Ja sitten ihmetellään, mikä sille nyt tuli. Syyllistetäänkin...
Naisen ei kannata heittäytyä marttyyriksi.
Kaiken avain on se, että aloittaa valmistelut tarpeeksi aikaisin,
jakaa työt - ja luopuu turhasta.
jakaa työt - ja luopuu turhasta.
Ja kaiken ei tarvitse olla niin täydellistä;
tärkeintä on yhdessä tekeminen ja yhdessäolo.
Joulussakin.
Monena jouluna olen ostanut joulumyyjäisistä
esimerkiksi piparkakkutalon ja kaku:n/-t valmiina.
Makeita leipomuksia menee yllättävän vähän muutenkin jouluna,
niin kuin itse asiassa kaikissa juhlissa.
Joskus on syöty valmista kinkkua ja valmiita laatikoita.
Joulurekvisiittaa laitamme esille sen, minkä viitsimme ja ehdimme.
Asiaa helpottaa paljon, jos varastoi rekvisiitan (paitsi sähköiset valot)
tiettyyn paikkaan, esim. ulkovarastoon,
ja merkitsee laatikot selvästi.
Joulurekvisiitan esille laittaminen vähän kerrassaan on hauskaa;
samoin minusta on hauskaa kerätä rekvisiittaa poiskin...
Me olemme yrittäneet vähentää joululahjojen ostamista vuosi vuodelta;
ja se onnistuukin hyvin perheissä, joissa ei ole pieniä lapsia.
Nykyisin elämäni on lisäksi sillä mallilla,
että olen voinut palkata siivoojan käymään ympärin vuoden joka toinen viikko,
vaikka olenkin marttatyyppi.
Siivousrinkiä ei saatu pystyyn,
joten siivoojani on tullut toimintakeskuksesta.
Tämä on myös minun sosiaalityötäni (=työllistämistä) samalla.
Hinta on käynniltä kolmisenkymppiä kerta ja kotitalousvähennys päälle,
minkä maksan mielelläni verrattuna siihen,
että ostaisin kuussa kuudellakympillä turhia vaatteita tai tavaroita.
Tavoitteena on maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto,
niin kuin meitä viisaammat ovat sanoneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti