Mietin tuossa bussissa istuessani, mikä piirre ihmisessä on sellainen, joka ärsyttää minua... Ja niitähän löytyi... Miten se malka omassa silmässä menikään... :) Rehellisyyden nimissä on myös sanottava, että tosi harvoin ärsyynnyn ihmisistä.
Esimerkiksi on tämä minäminä-ihminen, jonka jokaisessa virkkeessä on sana minä ja joka uupumatta jaksaa hauskuttaa ihmisiä kertomalla itsestään ja sattumuksistaan:
-Masentunut minäminä on sellainen, joka vetää jokaisen keskustelunaiheen itseensä ja ottaa helposti nokkiinsa.
-Neuroottinen minäminä on sellainen, joka hyökyaallon lähystyessä kylää kertoo tikusta sormessaan.
-Hauska minäminä katsoo velvollisuudekseen kertoa vitsejä ja sankaritarinoita, joissa seikkailee - minä. Hauskan minäminän äänenkäyttö on muuten jostain syystä kovaa; jos ei muuten saa puheenvuoroa, kannattaa huutaa.
-Narsistinen minäminä on se, joka laittaa nimensä toisen tekemään työhön, nauttii itsensä, läheistensä tai tiiminsä esittelystä ja esiintymisestä, oli kyse sitten työstä, taiteesta, politiikasta tai ihmissuhteista, sen sijaan, että keskittyisi itse asiaan - eli siihen työhön, taiteeseen, politiikkaan ja ihmissuhteiden hoitamiseen.
-Kuoppaa kaivava minäminä on sellainen, joka paitsi että tarinoi menestys- ja sattumustarinoita aina itsestään, yrittää aina saada toisia virheestä tai muusta huonoudesta kiinni, jotenkin päästä koko ajan niskan päälle. Mistähän tämäkin johtuu? Ehkä omasta epävarmuudesta, siitä, että nousee omissa silmissään itse, kun painaa toista alaspäin...
Tunnistiko kukaan ketään lähipiiristään tai työyhteisöstään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti