"Useimpien pohjalaisten kirkkojen tai tapulien vieressä
seisoo
käsi ojossa vanha puusta veistetty ukko,
jonka rinnassa
on reikä tai sylissä lipas rahan antamista varten.
Monilla
ukoilla on kädessä tai ympärillä olevassa katoksessa
maalattu lause,
joka kehottaa auttamaan köyhiä.
Kyseessä
on ns. vaivaisukko, fattiggubben."
"Vuonna 1649 kuningatar Kristiina kehotti asettamaan
köyhille
rahoja kerääviä vaivaistukkeja julkisiin paikkoihin.
Näin vaivaistukkien ja -ukkojen kautta voitiin antaa
rahallista tukea köyhille."
"Pohjanmaa on vaivaisukkojen valtakuntaa.
Vähäisemmässä
määrin niitä tapaa Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa.
Muutama harva löytyy Itä- ja Etelä-Suomesta.
Rannikkoalueiden
suhteellinen rauhallisuus itäisempiin alueisiin verrattuna
sekä taloudellinen yritteliäisyys saattaa selittää
sen,
miksi vaivaisukkoja on säilynyt eniten Pohjanmaalla."
"Nykyisin tehtävässään ahkeroi 107 vaivaisukkoa
ja yksi vaivaistyttö.
Suurin osa vaivaisukoista on kansantaiteilijoiden
tekemiä.
Ne kertovat tekijöidensä korkeatasoisesta
veistotaidosta.
Vaivaisukot ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen
ilmiö.
Köyhäinhoito on vaivaisukkojen muodossa saanut
inhimilliset kasvot."
Since the time of the 1600s
there were hundreds of carved wooden figures
of old men that stood outside
the churches in Österbotten.
They were called poor old men
and stood
there with an appealing expression
on their faces and a hand over their
heart,
or stretched out for alms, imploring the parish
to remember the needy
and invalids.
In the 1700s and 1800s it was customary for people
to put
money in an opening in his chest
— alms for the needy.
Each parish
divided the money among those
who were most needy.
The biblical passage
moved even the hardest heart:
"He who gives to the poor shall not want."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti