AIYAH LEH, KUIN KAIKKI OLISI JO OHI
liao lah, kaikkia kadonneita jumalia, Liverpoolin hittejä
Stonehengen kivet, paljon nähneet, ovat vain kiviä,
missä ovat sinun profeettasi
puhuvat singlishiä nyt lalalaa ja halajavat currya,
manglishia he laulavat, shilalaa
Voi kelttejä, iirejä, kun anglosakseista suurin,
David Beckham vetää yläkulmaan, mummo on vain lätkässä, mitä
tapahtuu kielelle, kalalle ja perunoille, voi irlanti perunoitasi ja itsenäisyyttäsi,
Stout ja Black Irish, kuka heitti ensimmäisen pommin, voi minua kun niin
itsevarmana opettelin kielesi olisi pitänyt lopettaa psykedeelit jo silloin:
heresceafta heap? Ic eom Hrofgares ar ond ombiht. Ne seah ic elpeodige!
pus manige men modiglicran, ovatpa muukalaiset oudolla tuulella…
Mistä puhutaan Lontoon metrossa, ostereista tabascon vai sitruunan kanssa
ellei minttuhyytelössä, Victoria Station öisin, vippaa punta
lähde pohjoiseen, Beowulf tilaa kebabin,
satatuhatta didgeridoota muistelee nuoruuttasi, Oh-Ha.
Oi loputtomat (yorkshirepudding) vehreät niittysi
ja pelokkaat lampaasi, villan kauneus ja tämä yö,
kun auton hajottua kävelemme kohti Loftusta,
Durhamin Shakepeare-pubissa odottava piiskatyttö,
kahleet kassissani, kil-kal, voi jos tämä olisi unta,
kaikki säkeet, Tanskan kuningas Christianiassa
rypee mansikkakentillä ja mustikkakukkuloilla eikä mieti,
Aiyah, cannot wait any no more, must go oreddy.
Voi Hadrianus sinun kylpyläsi kesti kauemmin kuin muurisi ja
edelleen täällä kitataan alea, ei Litina Barbera d’Asti Superiorea,
ja voi minua, jota viedään Leijonaan ja Papukaijaan selviämään, 78
pus manige men modiglicran, kaikkia rakkaitani,
jotka ovat minut unohtaneet.
Aiyah, nauha juoksee jo, levytän selälläni,
Abbey Road kutsuu jo, must go oreddy,
mitä meistä jää jäljelle, urheatkin pelkäävät jo Aiyah leh,
rummuttakaa lisää, sillä tänä yönä
tuhlaan viimeisen tonnini ja palaan Suomeen…
Esa Hirvonen
Teoksesta Uralin nälkä, Savukeidas 2011
löytö runoraadista, jotenkin tässä on vain kaikki kokemukseni Englannista yhdessä runossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti