Ihanaa lukea joululahjakirjoja

VUORI ON KAUNEIMMILLAAN…

Vuori on kauneimmillaan
kun se herää.
Selkä alkaa punertaa
laakson yli käy kevyt haukotuksen henki
kylkiin syttyy pieniä valoja
ja vakaa järkkymätön tarina
virtaa sen suonista minuun.

Kun kävelen kirjastoon, jalat liikkuvat vuorotellen
ja kuljettavat vartaloa, joka ihmettelee
jalkojen yläpuolella. Eikä muuta tapahdu.
Paitsi että jossain kaukana, kirjalaakson päässä
vuoren viereen ilmestyy uusi huippu,
kävelyllä hänkin.

Nämä kirjavuoret, joiden laaksossa kuljen
mielen juomavesi,
nousevat pilviksi, keskelle avautuu joki
ja runon hevoset kuuluvat maisemaan kuin turpeet
hievahtamatta.
Kirjalla on suomuinen selkä
ja kun pimenee, tuuli kääntää sivuja,
on luettava eteenpäin, lohikäärme lähestyy, ja silti
päivä herää kirkkaana kuin ennustajan kristallipallo.
Lukiessa maisema salpaa hengen
ja minut yllättää kirkas tieto, että
kaikki tapahtuukin minulle.

Mies puhuu oven takana
että kirjasto on kaunis, kirjat hyviä
pysyn liikahtamatta, ettei lattia narahtaisi
hengitän sinisen oven takana,
toisessa maailmassa, näkymättömässä huoneessa
aivan hänen vieressään.
Hän puhuu puhelimellaan kotiin minusta
tietämättä.

Tuijotan lautakattoon, komero on raollaan,
lehti valkoinen, ei minulta puutu mitään.
Kirja on täysi, eikä puutu mitään.

Hannele Huovi
Teoksesta Spa - Kylpyjä, Tammi 2011

runoraati