RUNORAATI: LÄHDE JA JÄÄ

täällä videona

Pitkästä aikaa katsoin telkkarista Runoraadin.

Miten ihamia runoja

(tällä kertaa kuolemasta ja surusta)!

Miten ihania sivistyneitä analyysejä!

Hetken verran koin olevani lähempänä ihmisyyden ydintä...

"Olen tosissani, sinä kuvittelet minut.
Älä siis katoa. Lähde ja jää.
En ole tämän kauempana."

"Ei niin, etteikö se ole totta.
Mutta ymmärräthän,
surulla on aikansa;
surevalle aurinko todella nukkuu
eikä surua voi hätyytellä lentoon
ennen kuin se itse jaksaa siivilleen.
Ehkä onkin parempi, että
enemmän kuin puhumme valosta,
olemme hänelle valona,
enemmän kuin puhumme toivosta,
olemme hänelle toivona,
enemmän kuin kerromme ilosta,
olemme hänelle ilona."

"Hän kuoli, vaikka kuolema ei mitenkään kuulunut
hänelle, vain pelastustien opas oli kadonnut..."