Ensin vähän syksyn värejä...
Vähänkö on vaikeaa saada kissasta kuvaa;
se kiehnää heti jalkoihin kehräämään,
kun näkee kiinnostukseni.
Ja kukapa viittii lahkeitaan kuvata...
Hauskasti sattui eilen kirpparilla,
kun mummo kertoi jonkun kissatyön edessä
omasta kissastaan.
Näytti kamerasta kuvankin
(virtuaaliosaajamummo) ja sanoi,
että hänen kissansa ymmärtää puhetta.
Kun sille ulos laskiessa sanoo,
että tulet sitten yhdeksi takaisin,
niin sehän tulee :)
Tulisko tämmöstä juttua
tuntemattomien kesken Helsingissä...
En osaa sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti