Luonnontieteellisen museon muut osat
eivät puhuttele minua sitten yhtään,
paitsi yläkerta,
jossa voi kurkistaa lajien kehitykseen.
"Luonnontieteellisen museon rakennus on ollut osa Helsingin katukuvaa jo vuodesta 1913. Lähes satavuotias rakennus on säilyttänyt julkisivunsa miltei alkuperäisessä asussaan läpi kirjavien vuosikymmenien."
"Rakennus suunniteltiin alun perin uudenaikaiseksi, venäläiseksi poikakouluksi. Kouluna rakennus ehti kuitenkin toimia vain nelisen vuotta. Suomen itsenäistymisen (1917) jälkeen kimnaasirakennus palveli ensin Helsingin jääkäriprikaatia ja armeijan esikuntaa ennen kuin tarjosi tilat Suomen ensimmäiselle kadettikoululle. Helsingin yliopisto osti rakennuksen valtiolta vuonna 1923 ja sijoitti sinne eläintieteelliset kokoelmansa – kimnaasi muuttui museoksi."
"Kimnaasirakennuksesta tehtiin poikkeuksellisen edustava. Jyhkeän rakennuksen tarkoituksena oli ”kestää kokonainen vuosisata”. Se edustaa Helsingissä harvinaista uusbarokkityyliä, joka ei ollut tyypillistä vuosisadan vaihteen venäläiselle rakentamiselle. Ehkä juuri siitä syystä rakennus säästyi itsenäisen Suomen alkuaikojen myllerryksissä lähes muuttumattomana, päinvastoin kuin monet muut Venäjän vallasta muistuttavat rakennukset."
"Koulun komea juhlasali sijaitsi kolmannessa kerroksessa Arkadiankadun varrella. Sali oli korkea ja holvikattoinen. Sen länsipäädyssä sijaitsi esiintymislava ja itäpäädyssä musiikkilehteri, jonne pääsi avaran porraskäytävän kautta."
"Uusi koulurakennus oli monessa suhteessa hyvin edistyksellinen. Luokkahuoneet olivat suuria ja avaria ja ne oli järjestetty luokkajaon sijasta eri oppiaineiden mukaan. Kymnaasiaikana pojat opiskelivat muun muassa latinaa, piirustusta, liikuntaa, luonnontieteitä, maantiedettä ja kemiaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti