Virpojia varten piti varautua... Ja ovella onkin ollut terveyden ja tuoreuden toivottajina milloin kissoja, milloin noita-akkoja. Hauska itäsuomalainen perinne...
Lehdissä yritetään väkisin vääntää joka vuosi juttua, saako virpomassa käydä muuallakin kuin sukulaisilla tai ystävillä. Vaikka ovella kysynkin aina, kenenkäs poikia tai tyttöjä kulloisetkin virpojat ovat, mitä väliä... Oman kylän muksuja ovat joka tapauksessa ja kuuluvat yhteisöllisen kasvatuksen piiriin...
...Ja siihen yhteisölliseen kasvatukseen kuuluu nähdä lapsi, oli se sitten oma, vieras tai naapurin... ja tarjota elämys turvallisuudesta ja vieraanvaraisuudesta.
"Pääsiäisaika alkaa varsinaisesti palmusunnuntaina, jolloin lapset kulkevat talosta taloon virpovitsoineen ts. pajunoksineen, jotka on koristettu kirjavilla kangaslapuilla, paperikukilla ja höyhenillä. Jos vanhan tavan mukaan antoi virpovitsan palmusunnuntaina, sai pääsiäissunnuntaina tulla perimään palkkansa karamelleina, suklaamunina tai roposina. - - Virpominen on itäinen tapa. Katolisissa maissa väki menee palmusunnuntaina kirkkoon kantaen lehviä muistellakseen Jeesuksen ratsastusta Jerusalemiin. - - Meidän pohjoisilla leveysasteillamme Raamatun palmunlehvät on korvattu pajunkissoilla."
"Piinaviikolla, joka alkaa palmusunnuntaina, ei saanut tehdä mitään äänekästä. Jopa kellojen kielet sidottiin, niin että kirkonkelloja ei voinut soittaa ennen pääsiäistä. Nauru ja viheltäminenkin olivat kauhistus. Luterilaisessa kirkossa pidetään jumalanpalvelus joka päivä. Tällä tavoin seurataan Jeesuksen kärsimyshistoriaa ns. ahtisaarnoissa."
sitaatit täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti