Suomalainen yhteiskunta on pahasti jakautunut. Sen näkee jo lapsissa ja nuorissa. Meillä alkaa olla jo kolmannen polven syrjäytyneitä, jotka tyytyvät vähään ja siirtyvät peruskoulun penkiltä suoraan kortistoon, jotka eivät edes haaveile mistään muusta, joita leimaa passiivisuus, itsetunto-ongelmat tai velvollisuuksien pako.
Toisaalta meillä on pakkotahtisesti menestyviä nuoria, joille mikään ei ole kylliksi ja jotka polttavat itsensä loppuun ennen aikuisuutta. Pitää olla paras koulussa, paras harrastuksissa ja kaunis ja hoikka ja älykäs ym. ym. Media rummuttaa turhia tarpeita ja turhia paineita, emmekä me vanhemmat osaa ohjata nuoriamme hellittämään. Nuori ihminenkään ei ole kone. Nuori tarvitsee virikkeitä - mutta myös kasvurauhaa ja joutenoloa.
Peruskoulu kohtaa koko ikäluokan; sinne olisi satsattava. Kun satsataan terveyden- ja sosiaalihuoltoon, on jo vähän myöhästytty. Onneksi lapset ja nuoret ovat kuitenkin sitkeitä. Aika tasoittaa ja tekee tehtävänsä... Asiat yleensä järjestyvät, sillä "asioilla on tapana järjestyä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti