Jännä, miten nykyään yksi jos toinenkin puhuu siitä, miten pääsisi työelämän oravanpyörästä, jossa tahti ja tekeminen kiihtyy koko ajan mutta tulokset eivät liene sen kummempia kuin ennenkään. Sitku-elämässä elämä alkaa vasta, kun ei tarvitse pyöritellä papereita ja istua palavereissa, sitku alkaa tehdä "jotain oikeaa työtä", jotain konkreettista käsillä, tai sitten ryhtyy yrittäjäksi ja oman ajankäyttönsä herraksi.
Vaan miten lienee, taitaa se palavereissa istuminen ja papereiden pyörittelykin olla ihan "oikeaa työtä" eikä tosielämän simulointia, ja jonkunlaista palkkaakin siitä tunnutaan maksettavan...
pölyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti