Valokuvatorstai: LOPUSSA MYKKÄ MANNER - - PERÄÄN EN HUUTELE

”Pistekirjoitusta.

Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa,

puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä,

silmäpuoli auto, kahdeksan. 

Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän,

alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien,

Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos,

lopussa mykkä manner, yksitoista, istun,

syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa,

kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista,

neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia,

ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista,

vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa,

kuusitoista, nainen on viisas kuin valas,

mies on kalassa, seitsemäntoista,
sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet,

pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että,

kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi,

tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä,

mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31

1, 2, 3, 4 ...
naisen ja miehen erostahan tässä onkin kysymys:

"kuusitoista, nainen on viisas kuin valas,

mies on kalassa, seitsemäntoista,
sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet,

pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että,

kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi,

tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä,

mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”

Ehkä maailman paras vuorovaikutusruno.
Tai siis runo siitä, kun vuorovaikutusta ei ole.
On vain pistekirjoitusta,
mykkää mannerta, vettä korvissa,
pyryttäviä sanoja, nukkuvia majakanvartijoita.
Tuossa on ovi, perään en huutele.

lisää tekstin visuaalista tulkintaa