Lasten toistakymmentä vuotta sitten maalaamia pääsiäismunia pitää pitää esillä. Aika on marmoroinut vesiväripintaa kylmässä varastossa. Aika on marmoroinut myös muistot lapsiperheen elämästä...
Minä en kummemmin haikaillut lasten maailmalle lähtöä; hyvä kun ovat paikkaansa etsineet ja sen löytäneetkin. Kuitenkin joskus niin kuin eilen yllätän itseni: ruokakaupassa oli pieni Nuorimmaisen näköinen pikkutyttö, musta tukka ja valtavat ruskeat nappisilmät - ja minua alkoi itkettää... Pehmomama taidan siltikin olla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti